Pohjoisruotsinhevonen Rodut esi-isät polveutuvat satojen, jopa tuhansien vuosien taakaa. Rotu polveutuu paikallisista pienistä työhevosista, joihin on risteytetty dölehevosta. Samankaltaisen alkuperän vuoksi nämä kaksi rotua muistuttavatkin toisiaan paljon. Rotu ei kuitenkaan ollut kovin yhtenäinen, rakenne riippui aina siitä millaisia hevosia millekin alueelle oli tuotu jalostuskäyttöön vai oliko muita hevosia tuotu lainkaan. 1800-luvun lopulla risteykset muiden rotujen kanssa alkoivat olla niin yleisiä, että koko alkuperäinen pohjoisruotsinhevonen oli vaarassa kadota. Tällöin perustettiin ensimmäinen yhdistys suojelemaan rotua. Pohjoisruotsinhevonen on vähään tyytyvä ja kestävä rotu, joka kestää hyvin kylmän tuulen ja tuiskun. Se on immuuni useimmille hevosten sairauksille. Rotu on voimakas ja erityisen pitkäikäinen. Pääasiassa tämä monikäyttöinen rotu on luonteeltaan rauhallinen, mutta luonnollisesti myös tempperamenttisia yksilöitäkin löytyy. Rotua käytetään sen kotimaassa, Ruotsissa, nykään eniten ravurina, mutta myös maa- ja metsätöissä sekä valjakkohevosena. Nopeita ja kestäviä juoksijoita saadaan risteyttämällä pohjoisruotsalaisten kanssa sille läheistä sukua oleva dölehevonen. Döle on ruotsalaista paljon ponimaisempi ja kevyempi rakenteeltaan. Rodusta on kaksi virallista muunnosta: nopeampi ja kevyempi döleristeytys ja vankempi työhevonen, jota käytetään myös ratsuna. Nykyään ratsut on saatettu risteyttää ravurista ja työhevosesta, jolloin ne ovat astetta kevyempiä, mutta silti luetaan työhevosiksi. Pohjoisruotsinhevonen on kylmäveriseksi suhteellisen kevyt ja keskikokoinen hevonen. Säkäkorkeus 153 - 160cm (löytyy myös pienempiä ja suurempia) Väriltään yksivärinen Suurehko pää, suora profiili Lyhyt, paksu ja kaareva kaula Levät lavat Erityisen syvä runko Pitkä, mutta vahva selkä Lautaset viettävät jyrkästi Jalat lyhyet ja hyväluiset Kaviot hyvät Tuuheat jouhet, mutta vuohiskarvaa melko niukasti.