Aatun päiväkirja
21.2.2010
Me ollaan viime päivinä Aatun kanssa harjoiteltu yhtä sun toista - ja kaikki kantapään kautta. Ori on riskeeraamassa sukukalleuksiaan käytöksellään, jatkuvat liikunnalliset yllätykset tallityöntekijöille ovat saaneet miettimään Aaatun ruunausta. Neidestä ei kuitenkaan ori ole ollut kiinnostunut, vaan kiitolaukka pitkin pitäjiä työntekijät kintereillään tuntuu olevan laholatvan mielestä paljon mukavampaa. Viime viikon aikana sain monta kertaa puhelinsoiton: "ORIS ON TÄÄLLÄ IRTI, NYT VÄHÄ ÄKKIÄ OTTAMAAN SITÄ KIINNI!!"
Ruualle perso Aatu kuitenkin tarpeeksi kauan pakarinkiä juostuaan antaa itsensä otettavan kiinni - ainakin kun ruokaa on tarjolla tarpeeksi.
Aatun peruskuntoa on harjoitettu viime aikoina aktiivisesti hankitreenauksella, minkä hyväluminen talvi on mahdollistanut. Hangessa ori on saanut juosta energioitaan liinassa pois ja on vetänyt minut useamman kerran juoksuttajana mahalleen syvässä hangessa kun Aatu on ampunut johonkin suuntaan X. Myös korkeamman koulun liikkeet onnistuvat vähälumisella kentällä, missä ori jo valmiiksi tepastelee häntä korkealla ja polvet käyvät aina turvassa asti. Kohtahan me ollan valmiita jo starttaamaan pyhässä yrjössä koulupuolella!
Pakkaset kuitenkin ovat rajoittaneet hyppykertojamme ja nekin vähäiset kerrat olemme treenanneet pikkuesteillä niin, että ori oppisi edes vähän nostamaan jalkojaan myös niillä - toistaiseksi tuloksetta. Puomit vain kolisevat alas kun Aatu painaa satalasissa kohti maahan kaivettuja ristikoita.
En sanoisi, että tästä olisi hyvä jatkaa, mutta jatkamme silti. :--)
16.1.2010
Oletteko ikinä olleet hirvimetsällä? Suurinosa varmasti ei ole, mutta minäpä voin sanoa, että minä olen ollut! En siis ole oikeasti tykittämässä kiväärillä sarvipäitä matalaksi, vaan minä olen ratsastanut Aatulla.
"Hirvimetsät ja hevonen, miten ne nyt liittyy toisiinsa?" meillä päin kutsutaan sitä, että kun hevonen jolkottelee pää taivaissa könkkä-peitsi-ravia ympäriinsä silmät toljottaen eri puolille korvien ollessa hörössä, että hevonen on hirvimetsällä. Tilanteeseen sopiva yleinen lausahdus on: "se lähti hirvimetsälle".
Tänään ratsastaessani Aatulla oli oloni juuri sellainen, kuin olisin sarvipään saanut ratsukseni. Mikään ei tahtonut onnistua: ensiksi Aatu kaahasi sata lasissa ympäri maneesia ilman, että olisi ensimmäistäkään pidätystä ottanut huomioon ja heti seuraavaksi se lahnaili keskiympyrällä ollessaan mukama niin väsynyt, ettei ravaaminenkaan maistunut.
Tästä hermostuneena kimpaannuin ja pyysin tallityttöä tuomaan Aatun kanget. Mielikuvani Aatusta tekemässä järkevissä määrin oikeita töitä saivat minut rauhoittumaan hetkeksi ja keskittymään askellajien kokoamiseen. Orin mielestä minä varmasti vain pelleilin kyydissä ja Aatu kiskaisi nuppinsa niin korkealle taivaisiin, kun vain sai ja lähti painamaan kaviouraa ympäri kuin Räikkönen konsanaan.
Minä kuitenkin päätin tällä kertaa olla antamatta periksi ja väenväkisin pakotin ja väänsin Aatun nuppia asetukseen. Aluksi ori oli saavinaan paniikkikohtauksia, sen jälkeen se yritti pukata minut tantereeseen, mutta lopulta ori huomasi pullikointinsa olevan turhaan ja alkoi rentoutua niskasta. Lopulta sain kuin sainkin tehtyä laukanvaihtoni tahtomallani rytmillä ja askellajit alkoivat muuttua pehmeämmäksi. Tilanne on tällä hetkellä: Minulle yksi, Aatulle nolla.
|
|
