 | |||||||||||||||||
All the way down, sir Aatu on suurikokoinen kimo ori, jonka ajatusmaailmaa moni jää usein miettimään. Ikuisuuskysymyksenä tuntuu olevan: "onko se helvetin tyhmä vai ihan hirmu fiksu?". Aatulla ei ole ihan aina kaikki herneet kipossa tai edes ketään kotona. Tavallaan Aatulla on maailman hienoin luonne; sillä on mielipiteet asioihin, muttei se koskaan riehu turhasta. Se ei ole helppo käsitellä, mutta pysyy kaikilla lapasessa. Ori on vaativa ratsastaa, mutta silti kyytiin voi nostaa myös pikkulapset, ja Aatu hölkkää tasaisesti ympyrää. Joidenkin mielestä ori olisi täydellinen, mutta omistajana minulla on herännyt ajatus, entä jos Aatulla ei olekaan aina ihan kaikki kohdallaan? En aikonut hankkia puoliveristä ratsuhevosta itselleni. Aatun kasvattaja näytti minulle muutamia varsojaan ja sanoi "ota näistä nyt joku." halusin ehdottomasti varsan jonka näin ensimmäisenä. "Se on jo mennyt." "Ai. Entä tuo vaalea varsa?" kysyin tarkoittaen Aatua. "Se on vielä vapaana." Mietin kuitenkin hetken ostostani, ori ei näyttänyt juuri miltään ja mieleeni tuli vain kuva laiskasta tuntihevosesta köpöttelemässä jäykkää ravia pitkin uraa. Ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja Aatu vaihtoi omistajaa. Tullessaan ori ei sanonut mistään mitään. Se ei ollut potkinut koko matkan aikana kertaakaan ja kuljettaja jo luuli vetävänsä perässään tyhjää traileria. Uuden kotitallinsa pihassa Aatu vain katseli hetken ympärilleen, ennekuin sen naamalle muodostui tylsistynyt ilme korvat puolittain sivulla roikkuen. Ystäväni totesi vieressäni "vai että isojen ratojen hyppääjä, ruunan rupukka tuosta tulee." Aatu kasvoi kasvamistaan ja pian minulla seisoi karsinassa iso kimo ori, joka käyttäytyi kuin pikkuvarsa. Kun oria alettiin käsitellä enemmän tapahtui Aatussa kuitenkin muutos. Ori alkoi esittää mielipiteitään kärkkäämmin, muttei varsinaisesti tullut ilkeäksi. Se oli edelleen taluttaessa perässä vedettävä lahna, mutta aina tasaisin väliajoin ori sinkosi taivaisiin ilman näkyviä syitä. Ratsukoulutuksen alussa ori oli heti valmista lihaa - en ollut ikinä kouluttanut niin nopeasti oppivaa hevosta. Silti Aatu aina välistä keksi omiaan; näki mörköjä maneesin nurkissa, kuuli rasahduksia seinän takaa, mutta oli silti kuskin hallittavissa. Koskaan ei tullut sitä tunnetta mikä tulee, kun hevonen lähtee käsistä kuin NATO:n ohjus ja sinkoilee sinne tänne matkallaan. Ratsastaessa ori on kova suustaan; se painaa kädelle eikä haluaisi kantaa omaa päätään millään, välistä taas tahti on kuin Vermon montelähdössä Aatun kiihdyttäessä apuja karkuun. Omistajan kiireiden vuoksi ori lähetettiin ratsuttajalle opettelemaan kouluratsastuksen kuvioita heti sen jälkeen, kun kotona löytyi kaasu ja jarru. Heti ensimmäisellä viikolla puhelimeni soi monta kertaa; ratsuttaja oli hypännyt Aatun kanssa pieniä esteitä sileällä ratsastamisen lisäksi - harjoittelu oli päättynyt, kun Aatu ei ollut lainkaan tajunnut mistä on kyse. Ratsuttajan mukaan ori oli roiskinut ihmeellisistä paikoista ja rynnännyt esteelle täyttä päätä. Siitä ei ollut kysymys, että kerta oli ensimmäinen vaan siitä, ettei Aatulla ollut silmää koko estetouhuun. Mielessäni käväisi kuva Aatusta hintalappu kaulassa, mutta päätin pitää orin kuitenkin vielä - eihän sitä voinut tietää millainen siitä tulisi ruunana. Tullessaan takaisin ratsuttajalta Aatusta alkoi nähdä sen olevan iso hevonen jo. Lapsenomainen käyttäytyminen oli tiessään ja tilalle oli tullut "isojen poikien käytösmallit", joidenka vuoksi Aatua ruettiin tarhaamaan yksin. Kuitenkin näkökentässä piti olla kaveri Aatulle, muuten tultiin aidoista yli, ali tai läpi. Herra sentään käyttäytyi ihmistä kohden sen verran järkevästi, joten se sai pitää pallinsa pitkän puhuttelun jälkeen - mitä ori ei saa tehdä mikäli tahtoo miehuutensa pitää vielä. Kotiutuessaan ori oli myöskin ruennut oireilemaan vetopaniikista ja pian se vetikin laudan irti tallin seinästä panikoidessaan. Tallimestarin kiukkuisen puhelun jälkeen omistajan kukkaro keveni jälleen Aatun takia. Välikohtauksen jälkeen oria on ollut turha yrittää laittaa kiinni vain yhdestä narusta, vaan se pitää olla molemmin puolin köytettynä käytävälle. Hoitotoimenpiteet kuitenkin sujuivat normaalilla rutiinilla, eikä Aatu ikinä niskotellut mistään kenellekään harjaajista. Ratsuttaja oli puolen vuoden aikana saanut Aatun pääkoppaan ahdettua tietoa aina vaativaan beehen asti. Ori osaa laukanvaihdot, piruetit, piffaukset ja muut "hienon" kouluhevosen liikkeet, muttei hankalan ravin takia kuviokellujan ura tullut kysymykseen. Mikäli Aatun kanssa olisi koulua halunnut starttaamaan olisi omistajan tullut käydä punttisalilla kehittämässä kroppaa tai liisata ori kilparatsastajalle. Rajallisen ajan ja heikon rahatilanteen vuoksi molemmat vaihtoehdoista hylättiin ja päätettiin, että mikäli Aatusta ei tule hyppääjää, niin silloin orista tulee tuntihevonen ruunana. Hyppäsin muutamia kertoja Aatulla pieniä ristikoita ja totesin orin olevan toivoton tapaus, naapurin kyntöruunallakin oli enemmän silmää ponnistuspaikoille, kuin Aatulla. Irtohypytin kuitenkin Aatua ensimmäistä kertaa - toista en tarvinnut. Maneesissa oli pystyssä 130cm pysty. Aaatun nähdessä este sen ilme kirkastui ja korvat nousivat pystyyn. Hirveällä vauhdilla ja ponnistusvoimalla Aatu hyppäsi estettä yksikseen meidän ihmisten katsoessa suu auki. "Onko tuo oikeasti Aatu?" kuului hämmentynyt kysymys tallityttöjen suusta. Minun ja Aatun estetreenit muuttuivat sen irtohypytyskerran jälkeen. Enää emme hinkanneet pieniä ristikoita ryssien jokaisen esteen läpi, vaan aloituskorkeutena oli vähintään metrin este. Sitä pienemmät väsäykset tuntui Aatu ottavan ravipuomeina. Kertaakaan Aatu ei kolistellut puomeja, vaikka pikkuesteillä se oli varsinainen roikkukoipi. Ratsastajan tarvitsi vain osoittaa hevoselle este ja antaa hevosen hoitaa loput - mitä isompi este oli sen varmemmin Aatu sen ylitti. Orista tuli kuin tulikin isojen ratojen hyppääjä kaikkien sattumien kautta - ja Aatu sai myös pitää itsensä orina. A bunch of Losers
What came first, the chicken or the dickhead? Isänsä puolelta Aatun suku on täynnä erinomaisia kilpahevosia, joilla on ollut huimia kapasiteetteja hypätä esteitä, mistä kertovat mm. sukulaisten arvokilpailuvoitot. Aatun isä, Jackie Star on tumma ja kookas ori. Suuresta koostaan huolimatta ori on ketterä esteradalla ja käsiteltäessä kiltti ja lempeä. Saksalaissyntyinen ori on ollut Italiassa 9-vuotiaasta lähtien esteratsastus- ja jalostuskäytössä. Aatu on isäorinsa viides varsa, muilla varsoilla on sijoituksia aina 160cm luokissa asti. Jackie Star on palkittu ERJ-III ja YLA3 -arvonimillä. Aatun pappa, ori Jealous oli ikäluokkansa parhaimmistoa esteradoilla Saksassa ja onkin palkittu nuorena estechampionina. 160cm ratoja hypännyt energinen ja vahva ori on hyppytyyliltään rohkea. Orin isänisänisä, Jakord oli suuri ori, joka kilpaili 160 cm -luokkia Keski-Euroopassa edustaen kotimaataan EM- ja MM-kilpailuissa, ollen jopa EM-pronssilla. Myöhemmin jalostuskäytössä ollut ori on peryttänyt varsoilleen sporttimaista rakennetta ja hyvää hyppytekniikkaa. Aatun isänisänemä, Louisa III oli luonteeltaan varsin kipakka tamma, joka ei kuitenkaan kolistellut paljoa puomeja. Vaikka tamma oli luonteeltaan vaikea, se omasi hyvät kilpailuhermot, eikä hermostunut radalla vaativistakaan tilanteista. Aatun mummi, Sea Grape kruunattiin epävirallisesti suurien ratojen kuningattareksi, jonka vuoksi tamma on vaihtanut tiuhaan tahtiin omistajaa suurilla summilla. Se on edustanut arvokilpailuissa mm. Saksaa, Belgiaa ja Italiaa. Orin isänemänisä, ori Keane oli rautias ja luonteeltaan neutraali jätkä. Orilla oli hyvännäköinen hyppytyyli ja paljon sijoituksia aina 160cm -radoilta asti. Rakenteeltaan ja liikkeiltään se oli syntynyt hyppäämään; kevyt rakenne ja pyörivä laukka on perytynyt hyvin sen jälkeläisillekin. Aatun isänemäemä, Sixteen Ways kilpaili nuoruudessaan puissance -luokkia, mutta tammalla oli myös kelpo tuloksia normaaleissa GP-luokissa. Aatun kimo väritys polveutuu tältä kevytrakenteiselta hienoluonteiseltä tammalta, joka oli rehellinen hyppääjä. Orin emä, Gitany Starshine on luonteeltaan tammamainen, jolta löytyy niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Emätammalla on voittotuloksia aina 160cm luokista asti. Tammalle oli syntynyt kaksi jälkeläistä, ennen Aatua. Aatun ukki, Baillador on kookas musta ori, joka kilpailuaikanaan keräsi mainetta ja palkintoja. Alunperin orista suunniteltiin kouluratsua, mutta se osoittikin suurempaa lahjakkuutta esteratsastuksen parissa, jolloin omistaja päätti vaihtaa painotuslajia. Orilla on yhteensä 11 jälkeläistä. Emänisänisän, Acute Bluen elämä on hieman hämärän peitossa, mutta kyseessä oli kuitenkin suuri, yli 170cm korkea, musta ori. Emänisänemältä Might Have Known Me tulee myös varmaan osa Aatun kimogeeniä. Valkoinen Englannissa syntynyt tamma oli 168cm korkea ja hyppäsi 130cm -luokkia. Aatun mummi, tamma Hoffnung Stirbt Zuletzt on myöskin Aatun äitin kasvattajan hevosia. Hyvän tekniikan ja voimakkaan ponnistustekniikan ansiosta vain 165cm korkealla tammalla on ollut mahdollista hypätä miltei itsensä kokoisia, 160cm -luokkia menestyen. Emänemänisä Mondriano GER oli aikoinaan hieno musta ori. Ikävä kyllä herrasmiehen elämä on hieman arvailujen varassa, eikä faktatietoa löydy juuri mistään. Emänemänemänä Aatulla on tamma Therese. Väritykseltään punaruunikko hevonen kilpaili esteillä 140cm -luokissa ja koulua sillä startattiin vaativa B -tasolla. Tammalla on molemmista lajeista sijoituksia, sekä voittoja. Just a little bit, be my little bitch 00.00.0000: o/t. Varsan nimi: e. Emän nimi: om. Omistajan nimi, Kotitalli Get on your dancing shoes! Kilpailut tähän Down with Hitler XIV is a sim-game horse - Down with Hitler XIV on virtuaalihevonen |
